torstai 23. huhtikuuta 2015

"Äiti mun yläpuolella ui haikala ja katso Nemo!"



Tällä kertaa seikkailimme Tukholman Djurgårdenin kaupunginosassa sijaitsevassa vesimuseossa eli Aquaria Vattenmuseumissa. Lapset olivat aivan haltioissaan meduusoista, merihevosista, merimakkaroista, meritähdistä, haikaloista, piraijoista ja rauskuista. Kerrassaan kokemisen arvoinen paikka!


 

Vesimuseon ensimmäinen etappi on trooppinen sademetsä lampineen, jossa uiskentelee mm. piraijoita

Sademetsässä on yhtä kuumaa ja kosteaa kuin oikeassakin sademetsässä. Polku vie lammen rantaa, katoksen alle. Katoksen alla kannattaaki odotella hetken aikaa, sillä kymmenen minuutin välein sademetsän taivas pimenee, salamat jurisevät ja alkaa hetken kestävä kaatosade. Tästä kannattaakin puhua lasten kanssa ennen sademetsään menoa, sillä meidän lapsi säikähti niin pahasti että huusi koko sadekuuron ajan. Sateen jälkeen taas pilvet väistyvät ja edessä aukeaa kaunis viidakkonäkymä. Sademetsän loppuosassa on hieman keinuva riippusilta, joka oli lasten mieleen, mutta ennen riippusillalle menoa kannattaa kuikistella kuinka isoja kaloja lammessa uiskentelee. Lapselle tämä lyhyt sademetsäkierros oli kuin viidakkokirjasta! Ja kurvasivatkin monta kertaa sen uudestaan ja uudestaan läpi.

Ps. Piraijoiden ruokinta aikaan sademetsä oli täynnä väkeä. Jos haluaa käydä rauhallisempaan aikaan, niin kannattaa tsekata etukäteen merimuseon nettisivuilta mihin aikaan ruokailu on.

 

Ison altaan rauskut olivat paikan ehdoton vetonaula!

Lapset ihastelivatkin niitä enemmän kuin haikaloja. Taidettiin me aikuisetkin ihailla. Itse istuin parisen kymmentä minuuttia katsomassa rauskujen taijanomaista lipumista. Saimmekin kokea melkoisen rauskujen shown, kun rauskut ryhmässä kiertelivät pitkin allasta ja kurvailivat altaan alaosasta lasin pintaa hipoen kohti altaan yläpintaa. Voi sanoa että melkein pääsi koskemaan rauskuja. Haikalatkin parveilivat, mutta ei yhtään niin näyttävästi kuin rauskut.


Lapsille oli tehty lasipintainen käytävä, jonka kautta he pääsivät katsomaan mm. haita ja rauskuja ihan rauhassa. Hait uivat lasisen käytävän yli ja taisipa jokunen lapsi säikähtääkin niitä, kun luulivat niiden pääsevän lasiseinän läpi. Rauskut olivat melkoisia linssiludeja ja kävivätkin lasinpintaa pitkin lipumassa ja morjestamassa lapsia.


Arvatkaapas minkä kalan jokainen lapsi tunnisti? No Nemon tietenkin! 

Pääsiäisloman aikaan paikalla oli paljon eri maalaisia ihmisiä, kuten ruotsalaisia, saksalaisia, italialaisia, venäläisiä jne. ja ainoa mitä tunnistin oli lasten suusta moneen otteeseen kuultu lause: "Nemo, Nemo!". Valitettavasti Nemoa tuli ihasteltua niin, ettei muistettu ottaa kuvaa.

Vesimuseossa oli paljon muitakin erilaisia otuksia, kaloja yms., mutta ehkä mieleenpainuvimpia olivat merihevoset. Niitä olikin paljon erilaisia. Pienenriikkisiä merihevosia oli mahtaka seurata lasin läpi. Oudoimpia olivat pohjalla mötköttäneet merimakkarat ja hiekasta kurkistavat merimadot ja ne olivatkin äitin lemppareita ;)


 
 

Merimuseossa vierähti tovi aikaa, onneksi mesimuseon kahvilasta saimme koko allergiselle perheelle kohtuuhintaiset jäätelöt ja sitten painelimmekin jo Vikinglinen bussiin. Vikinglinen viimeinen bussilinja kulkeekin kätevästi Djurgårdenilta suoraan laivalle. 

Djurgårdenilla merimuseon vieressä ja läheisyydessä ovat mm. Gröna lund -huvipuisto (auki kesäisin), Skanssen (maailman kuuluisin ulkoilmamuseo, joka on ruotsi pienoiskoossa kotieläimineen ja jossa on eläinpuisto),  Vaasa museo (laivamuseo), Junibacken (Peppi pitkätossun ja muiden satuhahmojen koti) yms.

Näkemisiin!